Täällä taas =) Anteeksi edellisen (ja tämänkin) osan kirjoitusvirheet! Seuraavaa osaa minulla ei ole vielä kuvattuna, mutta yritän tuoda kolmososankin tänne pian =) Kommenteissa saa neuvoa, nytkin mietin miten otsikkokuva laitetaan... Mutta päästän teidät nyt lukemaan tämänkin lyhyen osan!

 

Aamulla Hazel heräsi hirveään nälkään.

Siispä hän meni syömään jotain outoa salaattia aamupalaksi.

Ulkona satoi, joten Hazel ei halunnut lähteä mihinkään. Tyttö lähetti Artielle tekstarin, ja pyysi miestä tulemaan kylään. Artiekin varmaan lähtee mielellään sateeseen?

Odotellessaan Hazel piirsi jotain.

Pian Artie kuitenkin oli jo oven takana. Hän rimputti ovikelloa jonkunaikaa.

-Artie! Oota hetki, piirrän tän valmiiksi!

Hazel, siellä alkoi juuri ukkostamaan...

-Moi, Artie...

-Hazel, mikset päästänyt mua heti sisälle? Olisin likomärkä, jos se vanha sateenvarjo olisi ollut rikki.

-Mut se ei ollut, joten mitä siitä?

-Miksi jonkun pitikin muuttaa tälle sateiselle tontille? mietti postinkantaja, joka toi laskuja Hazelille.

Postinkantajan mietiskellessä ystävykset olivat päässeet jo hyvään juttuvauhtiin.

-Mun sijaisäidin serkun vaimon äidin toisen tyttären pojanpoika toimi pellenä, ja se oli sokea, joten se oli silmätön pelle!

-Hihhii!

-Mun mielestä se oli kyllä pelottava...

Artie rupesi kertomaan vitsejä, ja Hazel kertoi takaisin toisia.

-Millä puolella kanaa on eniten höyheniä? Ulkopuolella! Hihhihhii! Artie naurahti.

-No milloin norsu istuu aidallesi? sanoi Hazel.

-Ei mun kotona ole aitaa.

-No katollesi vaikka. Silloin kun sitä huvittaa! Hihhii!

Nämähän ovat "erittäin" hyviä vitsejä...

-Artie, sä oot tosi komea ja sulla on hieno luonne...

-Niin?

Huomatkaa, että Artien nenä työntyi Hazelin ihon sisään?

-Minäkin rakastan sinua, Hazel. Voisimmeko seurustella?

-Tietenkin se käy!

-Otetaan meistä kuva kännykälläni.

-Hymyä, Artie!

-Olen eilisestä lähtien halunnut olla tyttöystäväsi, laitan tämän seinälle, Hazel sanoi.

Tallainen kuva tuli, mutta taustahan ei oikeasti ollut tuon värinen? Samaan aikaan kun ihastelemme tuota likaista lautasta, Artie joutuu lähtemään kotiin jonkun takia. En tiedä miksi...

Hazel päätti tehdä tageja useampaan paikkaan kotonaan.

Sitten hän meni suihkuun. Ahaa, siihen sitä rahaa niin paljon hupeni...

Suihkussa käytyään Hazel huomasi, että vessassakaan ei ollut vielä tageja. Niinpä hän päätti tehdä sinnekkin sellaisen...

...ja sai sen valmiiksi juuri ennen kimppakyydin tuloa.

Kimppakyytiä ajava mies yritti vikitellä Hazelia, mutta tyttö kertoi olevansa varattu.

Ikävä kyllä hän ei saanut tuoda töihin kenkiä.

Lapsista on hauskaa tehdä läksyt kaupan edessä...

Töiden jälkeen Hazel jäi vielä tekemään graffitia.

-Tästä tulee yksisarvinen!

Hän ei kuitenkaan ehtinyt saada "yksisarvistaan" valmiiksi, sillä poliisiauto kaasutti paikalle noudattamatta minkäänlaisia liikennesääntöjä.

Hetkinen, onko tuo... Hazel? 

-Hazel... Oletko se sinä, Hazel? Hazel värähti kuullessaan naisen tutun, ystävällisen äänen.

-Olen. Oletko sinä Tia?

-Joo! Kivaa tavata pitkästä aikaa, vaikka aika harmillisissa olosuhteissa. Olitko taas suihkuttamassa yksisarvisia katukiveyksiin?

-Joo... Ehkä joku yksisarvinen huomaa sen ja laukkaa minun kotiini!

-Voi Hazel, uskotko sinä niihin vieläkin? Olet jo yhdeksäntoista, niinkuin minäkin. Meidän ei kuulu uskoa lastenloruihin.

-Mutta niitä on! Ihan varmasti niitä on olemassa!  

Tia huokaisi. Hän ei ymmärtänyt ystäväänsä.

-Onneksi kuitenkin tapasimme, olen koko vuoden toivonut että voisin tavata sinut! Hazel huudahti pihaansa päästyään.

-Niinpä, Tia sanoi hymyillen. Tytöt eivät huomanneet maagista hohdetta, jota tuli heidän takaansa...

-Voisit kyllä jo lopettaa yksisarvistelun, Tia hymähti. 

-Hmph, Hazel vastasi.

-IIIIHAHAA! kuului yhtäkkiä heidän takaansa. Tia pelästyi, sanoi nopeasti heipat Hazelille ja kaasutti autolla turvaan.

-Hei. Mikä sinun nimesi on? Minä olen Hazel, Hazel jutteli sarvekkaalle hevoselle.

-Olen Brave. Tiedän, että unelmoit omasta yksisarvisesta, ja minä tarvitsen jonkun puhdistamaan kavioni ja harjani aamuisin. Olen siis ajatellut, että voisin olla sinun hevosesi.

-Tietenkin se sopii, Brave! Hazel huudahti.

-Mutta minulla ei ole varaa hankkia tallia ja muita tarvikkeita.... Pitikin mennä ostamaan sitä jugurttia töistä, nyt ei riitä rahat mihinkään!

-Odotahan hetki, Brave hirnahti ja siunasi Hazelin.

-Voit tienata rahaa vaikka ratsastuskilpailussa. Nyt et voi pudota selästäni, yksisarvinen jatkoi.

-Mutta en osaa ratsastaa, Hazel harmitteli. 

-Sitten opettelet. Puhdista ne kaviot ensin, Brave hirnui päättäväisenä.

-Aah, että tuntuukin hyvältä, Brave sanoi ja taikoi huomaamattaan aineettoman puun Hazelin jalkoihin.

-Ota puu pois, Hazel sanoi saatuaan kaviot puhdistettua.

-Nouse nyt selkääni, et voi pudota vaikka satulaa ei olisikaan, Brave selitti taiottuaan itselleen suitset.

-Minne me mennään?

-Minne vain.

 

 

 

Kommenttia, kiitos! Ja apua saa siis antaa, jos haluaa =) Kommentit innostavat aina jatkamaan, vaikka tämän osan tein ilman, että aiempiin osiin oli tullut kommentteja... Kuitenkin, kiitos että luit =D