Tähän laitan alkutekstinkin =)

Olen vasta aloittelija Vuodatuksen käytössä ja muutenkin blogeissa, joten laatu ei ole vielä mikään maailman paras (ymmärrettävästi?). Sims-tarinani saattaa olla legacymainen, mutta toisaalta tästä pitikin tulla lc, en vain löytänyt sääntöjä... Päästän teidät lukemaan!

P.S. Nopea osien ilmestymistahti ei varmaankaan jatku kauan...

Tässä siis Hopeberryjen kantaäiti, Hazel. Hän on luonteeltaan vastustamaton, perhekeskeinen, eläintenystävä, taiteellinen ja onnekas. Hän pitää omasta musiikista, yllätyspadasta ja punaisesta. Horoskooppi on siis rapu, niinkuin prologista voi varmaan katsoa.

Tässä on hänen "suuri" talonsa. Tai oikeastaan pitäisi varmaan sanoa "mökkinsä". Rahaa jäi alle tuhat simeleonia. Sehän riittää hyvin laskuihin, Hazel?

-No niin riittää, etkö tiennyt?

Kun astumme etuovesta sisään, tiellämme on heti makuuhuone. Täällä on niiin paljon tilaa...

Mennään siis makuuhuonseeseen makuuaitaukseen ensimmäisenä.

Tässä on sänky (tehän ette sitä huomannut), graffititarvikkeita, megafoni ja kuvia. Siminkuva on Hazelin äidistä... Eli siis tässä on aitauksen vasen puoli.

Ja oikea puoli. Huomatkaa vesiputousmaisema, joka ikkunasta näkyy.

-POIS MUN SÄNGYLTÄ!

Hazel ei taida pitää olinpaikastamme, mennäänpä katsomaan muuta taloa.

Poistuessamme näemme jättisuuren keittiön. Kun menemme oikealle, näkisimme talonosan jossa ruokaillaan, mutta kuva on kadonnut.

Ruokailuhuoneesta pääsee vessaan.

Vessakin on tallainen suurensuuri...

-POIS SIELTÄ!

Hazelilla on ei nyt oikein taida pitää meistä...

Joten leikkaamme katon moottorisahalla pois ja liidämme taivaalle nappaamaan kuvan koko talosta!

-Mihin mä nyt meen sateensuojaan...

Jospa kuitenkin palautamme katon...

Sitten Hazel lähti puistoon, ja mietti miten hyvän graffitin kukista saisi.

-Missähän toteuttaisin ideani, Hazel mietiskeli.

-Tuolla! tyttö huudahti ja ryntäsi vessaan.

En tiennyt, että Hazelilla on myös maalarinteippiä graffitipakkauksessaan.

Tässä on neidin käsitys kukista.

-Tuossa on lehtiä, ja tuossa on keskusta ja terälehtiä! Ilmiselvä kukkapensas.

No niinhän se on...

Hazel päätti tehdä avoimelle puistokadulle vielä tagin.

Sillävälin joku laama oli tullut ovelle kilkuttamaan.

Kimalteleva ihmepaketti! Jee!

Periaatteessa laama on kuitenkin pelottava...

Takaisin puistoon! Hazel, joku pelottava laama tuli kotiisi ja toi kimaltelevan ihmepaketin.

-Aijaa, ei kiinnosta.

Ja Hazel on erittäin hyvä kirjoittamaan.

Yhtäkkiä simejä alkaa virrata paikalle. Ainakin Hazel saa ystäviä. Ehkä.

-Miten sä osasit tehdä noin hyvin tagin! Voiksä opettaa mua? Mun nimi on Zelda Mae.

-No kai mä voin joskus opettaa, jos osaan, Hazel vastaa. 

-Moi, mä oon Boyd Wainwright. Hei, sähän näytät ihan kiveltä! Mä rakastan kiviä! Ne on niin harmaita!

Oi, toi maisema on aika hieno, ajattelee Hazel.

-Hei kivityttö, kuunteletko sä? Sähän oot kuin kivi kun et vastaa! Ja kivet on siis niiiin ihania!

Miltähän maisema näyttäisi auringon laskiessa, Hazel miettii. Tyttö ei tajua, että kaupungintalo olisi auringon tiellä?

-Mä tykkään myös simpukkakännyköistä.

Hetkinen, puhuuko toi maiseman tiellä oleva ukkeli MULLE? Juu, oikein arvattu, Hazel.

-Mä tykkään kelloista, mä laitan niitä joskus häihini kun meen naimisiin.

Ahaa, hän kuunteli minua! Boyd ajattelee. Niin, hänhän kuunteli, oikein tarkasti...

-Sitten kun sä meet naimisiin, kutsu mut. Mä rakastan täytekkakkuja! Ja sun värjätyt hiukset on hienot!

- Mut-

-Käyhän tää sulle?

-Täähän on hyvä sopimus, käy mulle!

Boyd voisi jo luovuttaa Hazelin muille simeille...

-Boyd, anna meidänkin jutustella tulokkaan kanssa, Boydin vaimo sanoo.

-Mutkun Susan...

-Ei muttia.

-Toi hiusväri sopii sulle, kuka on värjännyt ja minkä merkkistä?

-En mä värjää, synnyin tämmöisenä, Hazel vastaa.

-Miten sä SAATOIT luulla että se VÄRJÄÄ? Noihan on ilmiselvästi luonnolliset! Boyd huudahtaa.

-Itsekkin väitit värjätyiksi, Susan tiuskaisee takaisin.

-Enhän väittänyt, mähän sanoin...  Nolona Boyd poistuu paikalta.

-HAHHAA! Susan huudahtaa miehensä perään.

-Sä oot törkee, Susan! Boyd tulee huudahtamaan.

-Älä välitä, täällä on hieman outoa väkeä, Tuesday Sears kuiskaa Hazelin korvaan.

Pian Zelda varasti taas Hazelin huomion.

-Mulla on ollut lapsena sellainen hieno vihreä puutarhalapio, jolla kaivettiin näin, Zelda sanoi elehtien.

-Mulla oli sininen, sillä kaivettiin myös tollain! Hazel innostui.

Hazel ystävystyi Zeldan kanssa jutellen puutarhalapioista ja siitä, mistä vanhemmat olivat tehneet yleensä ruokaa.

-Äiti kärvensi AINA porkkanat! Mut isä tykkäsi tuhkaporkkanoista, Zelda hihitti.

-Mun isä teki aina raparperi piirakkaa kun oli vielä elossa, Hazel huokaisi unelmoiden.

Jossain välissä tytöt huomasivat olevansa molemmat eläinrakkaita.

-Hazel, Zelda aloitti surullisena.

-Mun kissa kuoli kuukausi sitten. Joku ajoi sen päältä ja kääntyi, ajoi uudelleen kissan yli ja nauroi niin kovaa että se kuului auton ikkunoiden läpi.

-Nyt mä teen asialle jotain! Hazel huudahti.

-Onneksi mulla on aina tarvikkeet mukana, iloitsi Hazel.

-SE HEPPU JOKA ON TAPPANU MUN PARHAAN KAVERIN KISSAN ON TÄYSI SURKIMUS!

-NIIN HIRVEÄ RÖYHKIMYS, ETTÄ IHAN VIHASTUTTAA!!!

-SE PITÄIS PISTÄÄ VANKILAAN ELINKAUTISEEN!

-SE KAMALA PELLE SAA NYT MENNÄ POLIISIN LUO!

-Yhyy, mä meen! kuului kauempaa.

-HEIPPA! ÄLÄ ENÄÄ MURHAA KISSOJA! Hazel huusi.

Kauempana mies ihaili häntä.

-Moi, mikä sun nimi on? Sait tosi hienosti paljastettua eläinmurhaajan, mies sanoi.

-Olen Hazel, muutin eilen tähän kaupunkiin. Mikä sun nimi on?

-Oon Artie Page, ja toimin paparazzina. En kyllä haluaisi olla sellainen, mutta jostain sitä rahaa on saatava.

-Niin, munkin pitäisi kohta hakea töitä, rahaa on alle tuhat.

-Ikävä kyllä, kaunokainen, mun pitää nyt mennä, Artie sanoi ihastusta äänessään.

-Ei se mitään, kunhan tavataan joskus uudelleen, Hazel vastasi.

-Joo, tavataan vaan! Artie huudahti lähtiessään juoksemaan jonnekkin.

Hazel meni lukemaan sanomalehteä Zeldan viereen. 

-Täällä ei ole mktään hyviä työtarjouksia, voitko sä neuvoo mua?

-Joo, kaupassa olisi tilaa laaduntarkastajalle. Se on ilmeisesti vaan osa-aikatyö, mutta työ kumminkin, Zelda vastasi.

-Kiitti vinkistä, meen heti hakeen töitä, Hazel innostui ja lähti pinkomaan markettia kohti.

Zelda on ihan mahtava ystävä, tuo mieleen Tian... Kunpa tapaisin hänet taas joskus, Hazel ajatteli.

-Tulen hakemaan töitä! Hazel ilmoitti astuessaan kaupan ovesta sisään.

Hazel sai työn, ja päätti lenkkeillä kirjastolle.

-Täähän on tosi hieno kirjasto, Hazel sanoi ihastuneena hölkätessään kukkien ohi kohti portaita.

-Miksi karttapallo on laitettu tähän, jokuhan voi kompastua siihen, Hazel mietti.

-Höh, tässäkään kirjassa ei ole yksisarvisia, Hazel sanoi ottaessaan jo toisen kirjan hyllystä.

-Eihän missään ole yksisarviskirjoja! Nyt minä kyllä lähetän Zeldalle viestin, hänellähän on tuttava joka voisi auttaa asiassa!

Kaikki pitää kuuluttaa kovaan ääneen...

-Katsotaanpa, myydäänkö missään yksisarvisia, Hazel mietiskeli mennessään tietokoneelle. Tyttö uskoi vakaasti, että yksisarvisia on, vaikka varsinkin Tia oli aina jankannut ettei niitä ole.

-Höh, ei niitä ole missään myytävänä, Hazel huokaisi ja lähti koneelta.

-Aika tylsännäköinen paikka, teen koristeen, Hazel päätti.

Lukijat, huomatkaa että Hazel on edistynyt!

-No ainahan minä olen hyvin suihkumaalannut, tyttö väitti ja lähti kotiin.

Kotona hän päätti ottaa muroja, jugurttia ja marjoja. 

-Hmm, pitäisiköhän joskus hankkia kunnon keittiö, tyttö mietiskeli.

Ei se pahaksikaan olisi...

Sen jälkeen hän katsoi, mitä laaman lahjassa oli.

-OOOH!

No voi ooh, laama-T-paita ja vihreä viiri? Äläkä puhku siinä, Hazel.

-Sitten minä piirrän, tyttö päätti.

Ja hienon taulun piirsikin... 

-Se esittää Artieta, Hazel sanoi.

-Nyt kotini on kauniimpi, Hazel sanoi. En huomannut, kun hän teki graffitin koska katsoin muualle. Jihuu.

-Oho, joku soittaa minulle, tyttö kertoi.

-Ai moi Artie. Mistä sait mun numeron? Aijaa, nollakakkosesta. Ai, mun synttärit on kuudestoista heinäkuuta. Mitenniin? Ai että oot ostanut mulle syntymäpäivälahjaksi tuttipullon? Jos annetaan sen sitten oottaa jouluun, kun nyt on jo elokuu. 

-Mäkin meen nukkuun, hyvää yötä! -Piip, piip-

Ja Hazel meni nukkumaan.

 

 

Siinä oli eka osa, toivottavasti mahdolliset lukijat tykkäävät =D

Kommenttia, kiitos!